Helsingin Musiikkitalo on vaikuttava rakennus niin sisältä kuin ulkoakin. Helsingin keskustassa Töölönlahden rannalla sijaitseva musiikkitalo on vasta viisivuotias, mutta hanke musiikkitalon rakentamiseksi käynnistettiin jo 14 vuotta sitten vuonna 1992. Talon historia on lyhyydestään huolimatta täynnä värikkäitä tapahtumia ja hauskoja yksityiskohtia.
Tiesitkö, että kuusi konserttisalia sisältävän musiikkitalon peruskiveen muurattiin aikakapseli?
Musiikkitalon tyyli valittiin kilpailulla
Helsingin Musiikkitalon rakennushankkeen aloitti alun perin Sibelius-Akatemia vuonna 1992. Talon haluttiin kokonaan sijaitsevan Helsingin keskustassa. Kului kuitenkin kaksi vuotta lisää ennen kuin hanke pääsi virallisesti alkuun ja rakennusta ryhdyttiin suunnittelemaan paperilla. Musiikkitalon arkkitehtuurista päätettiin järjestelmällä kaksivaiheinen kilpailu vuosina 1999 ja 2000, jonka voittajaksi lopulta kruunautui LPR-arkkitehdit Oy.
Varsinaiset suunnittelijat ovat Marko Kivistö, Ola Laiho ja Mikko Pulkkinen. Talon julkisivu on lasia ja kuparia, joka oli suunnittelijoiden mukaan tarkkaan suunniteltu yksityiskohta: suunnittelijat kertoivat kuparin yhdistävän talon muuhun kaupunkiin, jossa kuparia on käytetty paljon arkkitehtuurissa. Voittajien design oli nimeltään A Mezza Voce.
Talon rakentamisen rahoittivat pääasiallisesti Helsingin kaupunki yhdessä Yleisradion kanssa, jotka omistavat molemmat 26 prosenttia kiinteistöosakeyhtiö Helsingin Musiikkitalosta. Musiikkitalon rakennusbudjetiksi arvioitiin 98 miljoonaa euroa, mutta rakennustöiden edetessä budjetti nousi nousemistaan, ja lopulta useat kalliimmista materiaaleista täytyi vaihtaa edullisempiin vaihtoehtoihin. Kokonaisarvioksi kustannuksista lopulta laskettiin noin 140 miljoonaa euroa. Tämän summan rahoittamiseen osallistui myös Svenska kulturfonden kahdella miljoonalla eurolla.
Monttubileissä soitettiin monenlaista musiikkia
Musiikkitalo päätettiin rakentaa Töölönlahden rannalle, ja asemakaavan muutos hyväksyttiin vuonna 2002. Tämä kasvatti paljon keskustelua ja kritiikkiä helsinkiläisten keskuudessa, sillä Musiikkitalon rakentamiseksi tällä paikalla sijainnut kaupunkihistoria, eli vanhat makasiinit, täytyi hävittää.
Rakentaminen lopulta alkoi vuonna 2006 pohjatöillä, jolloin talon johtajaksi valittiin Helena Hiilivirta. Pohjatyöt saatiin valmiiksi puolitoista vuotta myöhemmin, jolloin varsinainen rakentaminen saattoi alkaa. Ennen varsinaisten rakenteiden pystyttämistä pidettiin Musiikkitalon rakennuskuopassa juhlat, jotka leikillisesti nimitettiin “monttubileiksi”.
Monttubileissä esiintyivät useat musisoijat esitellen musiikkia monista eri tyylisuunnista. Samaisissa juhlissa muurattiin myös aikakapseli talon peruskiven sisään. Aikakapseli sisälsi muun muassa peruskirjan, päivän lehden, senaikaisia rahoja ja ylikapellimestarin tahtipuikot.
Avajaiskappaleena kuultiin Sibeliuksen Finlandia
Lopulta vuonna 2011, elokuun 31. päivänä musiikkitalo avautui ensimmäistä kertaa innokkaille vieraille. Avajaisissa kaikkien aikojen ensimmäisenä Musiikkitalossa soitettuna kappaleena kuultiin Jean Sibeliuksen Finlandia. Avajaisia seurasi avajaiskausi, joka jatkui aina vuoden 2012 toukokuuhun asti. Tuona aikana järjestettiin kuukausittain jopa noin 70-100 tapahtumaa, joihin osallistui yhteensä 400 000 vierasta. 330 000 näistä oli varsinaisia konserttivieraita. Musiikkitaloon on ilmainen sisäänpääsy ja läpikulku, joka myös houkutteli turisteja niin läheltä kuin kaukaa tutustumaan taloon jo alkuaikoina.
Musiikkitalon salit rakennettiin tarkoituksenmukaisesti
Musiikkitalossa on kuusi varsinaista konserttisalia, joista suurimmassa on 1704 istumapaikkaa. Salin nimi on yksinkertaisesti Konserttisali, ja se sijaitsee rakennuksen keskiosassa. Muut viisi salia ovat Black Box, 220-400-paikkainen, elektroniseen musiikkiin soveltuva sali; 284-paikkainen Sonore; kamarimusiikin soittamiseen erikoistunut Camerata, jossa on 240 istumapaikkaa; Organo, joka soveltuu urkumusiikkiin ja sisältää 140 istumapaikkaa sekä Paavo, joka pääasiassa suunniteltiin orkestereiden harjoituksia varten, mutta tässäkin salissa istumapaikkoja on 240 kappaletta. Organo-salissa urkuja löytyy kolme kappaletta.
Näistä yhdet ovat Englannista tilatut, 1892 vuonna rakennetut Fosters & Anders -urut. Nämä 29-äänikertaiset, tasavireiset urut edustavat tyypillistä englantilaistyylistä romantiikan aikaa, ja ne tilattiin osina Suomeen. Urut kokosi paikanpäällä urkurakentamo Porthan. Toisia samanlaisia ei Suomesta löydykään, ja tästä syystä ne ovat merkittävä lisä Suomen soitinkokoelmiin.
Musiikkitaloa käyttävät lähinnä sen rakentamishakkeen aloittanut Sibelius-akatemia, mutta sen lisäksi myös Helsingin kaupunginorkesteri ja Radion sinfoniaorkesteri, kaikki kolme tasapuolisesti.