Kitara ja kitaristin ura saatavat siintää monen musiikista kiinnostuneen mielessä. Tai sitten tuntuisi vain mukavalta opiskella jokin uusi taito, ehkäpä juuri kitaran soittaminen. Joillekin homma saattaa olla varsin helppo, jos musiikillinen perusta on valettu jo vahvaksi, mutta ei tämän soittimen salojen opiskelu aivan ummikollekaan täysin mahdotonta ole.
Taustalla täytyy tietysti olla oma kiinnostus ja halu oppia, eikä musiikkitietouskaan pahasta ole. Mutta miten vaikeaa kitaran soiton opetteleminen oikein on? Mistä tulisi aloittaa ja kuinka saisi omaan soittoonsa rock-kukon tai muun soittotaiturin elkeitä? Selvitetäänpä asiaa hiukan.
Mikä on kitara ja mistä se tulee?
Kitara on yksi tämän ajan tunnetuimpia kielisoittimia. Se ei kuitenkaan ole mikään uusi keksintö, vaan samantyyppisiä soittimia on soiteltu jo ainakin 5 000 vuoden ajan. Nykyisentyylinen, kuusikielinen kitara valmistettiin ensi kerran Italiassa jo vuonna 1779, eli kitaran alkujuuret tämän päivän muodossaankin kantavat varsin kauas. Sähkökitara, joka siis nykyään on akustisen kitaran tavoin varsin suosittu soitin ja suuressa osassa useissa musiikkityyleissä, patentoitiin vuonna 1936. Myöhemmin 40-luvulla kehitettiin nykyisenlainen niin sanottu lankkusähkökitara, jossa ei ole kaikukoppaa, jotta äänen kierto saatiin poistettua. Siispä kitara ei todellakaan ole mikään viimevuosien soitintulokas.
Kitara koostuu yksinkertaisuudessaan rungosta, kaulasta ja kielistä, jotka voivat olla terästä tai nailonia. Sen soittamiseen voidaan käyttää plektraa, mutta myös sormin näppäileminen onnistuu yhtä hyvin. Erikielistä ja niitä eri kohdista soittaessa saadaan aikaan erilaisia ääniä ja useampaa kieltä kerralla soittaessa muodostetaan sointuja. Tässä siis kitaran soitto pähkinänkuoressa – ei kuulosta kovinkaan vaikealta, vai mitä?
Alkuun kitaransoitossa
Kitaransoitossa alkuun päästäkseen tulee tietysti omistaa soitin eli kitara. Jos haluat aloittaa harrastuksen edullisesti, voi akustisen kitaran hankkia jopa alle sadan euron hinnalla tai vaikkapa lainata kaverilta. Jos taas tarkoituksena on soittaa rankempaa musiikkia ja vaikkapa kiivetä ihan esiintymislavoille asti, voi sähkökitara tulla kysymykseen. Silloin tarvitaan kuitenkin itse kitaran lisäksi myös vahvistin.
Oli valinta sitten kumpi tahansa, tarvitaan lisäksi viritysmittari, jotta kitaran saa vireeseen sekä kappale, jota soittaa. Alkuun toki lähdetään liikkeelle sointujen opiskelusta, joka voikin vaikkapa vain paria kappaletta harjoitellessa onnistua ahkeralla harjoittelulla muutamassa viikossa.
Tiettyjä kappaleita kitaralla harjoiteltaessa on hyvä kuunnella musiikkia ja katsoa videoita, joissa soittoa opetetaan. Näin ainakin näiden tiettyjen kappaleiden pitäisi alkaa onnistua suhteellisen sujuvasti. Tässä opiskelutavassa, erityisesti musiikin kuuntelussa, helpottaa musiikin kuuleminen, joten se tekee kitaransoiton opiskelusta helpompaa sellaiselle, joka on tottunut toimimaan musiikin parissa ja ymmärtää sen kulkua.
Helpon alun jälkeen jatketaan
Aluksi kitaransoittoa opiskeleva opettelee usein tiettyjä sointuja, tabulatuurien lukemista sekä komppaamista eli säestystä. Erityisesti tiettyjen kappaleiden soitujen oppiminen on varsin helppoa ja niitä kannattaakin opiskella muutama, jotta voi säestää itseä tai muita tarvittaessa. Mutta jos kunnianhimot ja into ovat bändin lead-kitaristin roolin suunnalla, tulee soittajan opiskella myös skaaloja, jotka ovat tietysti esimerkiksi kitarasoolojen ydin. Tässä vaiheessa kitaransoitto saattaakin muuttua astetta hankalammaksi, siksipä jotkut jättävät homman suosiolla tähän ja soittelevat ja säestävät vain omaksi ilokseen aina sopivan hetken tullen.
Palataanpa nyt alkuperäiseen kysymykseen siitä, kuinka vaikeaa kitaraa oikein on oppia soittamaan? Voisi sanoa, että alkuun pääseminen erityisesti jonkin verran musiikista tietävälle voi olla hyvinkin helppo, mutta jos hommassa haluaa huipulle asti, saa sen eteen tehdä tosissaan töitä. Toisaalta, näinhän se usein on monissa muissakin asioissa, ei kukaan ole syntyjään kitaravirtuoosi.